Hyvä tulee

𝐋𝐨𝐦𝐚𝐭 𝐨𝐧 𝐥𝐮𝐬𝐢𝐭𝐭𝐮.

Tämä on loistava esimerkki jälleen, miten hyvä sanoitetaan ääneen negatiivisessa muodossa. Ootko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka erikoinen lause tämä oikeastaan on?

Lusia.

Samaa verbiähän käytetään vankeusrangaistuksesta! 😅

Silti me sanomme sen kevyesti kesäloman jälkeen.

“No niin, lomat on lusittu.”

Voiko olla, että tällaiset pienet letkautukset kertovat jostain paljon suuremmasta?

Entä jos ne paljastavat, miten suhtaudumme palautumiseen.

Ikään kuin lomasta pitäisi selvitä.

Ikään kuin siitä ei saisi nauttia liikaa.

Ikään kuin nyt olisi aika palata takaisin “oikeaan elämään”.

Tottakai tämä on letkautus, joka on tarkoitettu vitsiksi, m***a kieli ei vain kuvaa ajatteluamme, se myös rakentaa sitä.

Siksi mä oon kiinnostunut suomalaisista sanonnoista ja siitä, millaisia uskomuksia ne synnyttävät työelämässä.

💬 Mitä ajatuksia sussa herättää lause “Lomat on lusittu”? Ootko itse käyttänyt sitä?

"𝐄𝐢𝐡𝐚̈𝐧 𝐭𝐚̈𝐚̈ 𝐥𝐨𝐦𝐚 𝐫𝐢𝐢𝐭𝐚̈ 𝐦𝐢𝐡𝐢𝐧𝐤𝐚̈𝐚̈𝐧!"

Miksi loma saattaa monilla tuntua aina liian lyhyeltä?

Ehkä siksi, ettei neljän viikon loma oikeasti ole neljä viikkoa.

Meillä elää työelämässä vahvana erikoinen kulttuuri.

Ennen lomaa puristetaan viimeisetkin mehut irti. Kalenteri täyttyy loppurutistuksista, deadlinet vedetään maaliin hinnalla millä hyvänsä, ja monella taustalla elää ajatus:

“Kohta alkaa loma, jonka olen ansainnut ja sitten voin levätä.”

Kun loma alkaa, keho ja mieli ei tuosta vaan vaihdu palautumistilaan. Hermosto tarvitsee aikaa laskea kierroksia. Siksi moni huomaa, että ensimmäiset lomaviikot kuluvat vasta ylikierroksilta toipumiseen.
Ja juuri, kun laskeudut lomamoodiin
kalenteri muistuttaa:

“Ensi viikolla takaisin töihin.”

Mitä jos työpaikoilla alettaisiin ajatella loppurutistuksia uudella tavalla?

Entä jos ennen lomaa ei pyrittäisikään ajamaan ihmisiä aivan loppuun, vaan varmistamaan, että he lähtevät lomalle hyvissä voimissa?

Vahvuus- ja voimavaralähtöinen työ ei tarkoita sitä, ettei töitä tehtäisi kunnianhimoisesti.

Se tarkoittaa sitä, ettei työn imua rakenneta uupumuksen varaan.

Silloin lomaa ei tarvitsisi käyttää pelkkään toipumiseen.

Silloin loma voisi olla juuri sitä, mitä sen kuuluukin olla: aikaa, ilman työtä.

🌿 Mitä sä ajattelet? Olemmeko työelämässä normalisoineet sen, että lomalle lähdetään vasta täysin loppuun ajettuina?

Ongelma on se, että ihminen poltetaan usein loppuun ennen lomaa. Näin ei tarvitsisi olla.

"𝐌𝐚̈ 𝐞𝐧 𝐨𝐨 𝐬𝐚𝐚𝐧𝐮 𝐭𝐚̈𝐧𝐚̈𝐚̈𝐧 𝐦𝐢𝐭𝐚̈𝐚̈𝐧 𝐚𝐢𝐤𝐚𝐚𝐧."

Ootko huomannut sanovasi näin, vaikka sun päivä on ollut täynnä ajattelua, päätöksiä, ongelmanratkaisua ja tunteiden käsittelyä?

Mä jään kiinni tosi usein tästä ajatuksesta!

Meillä on tapana arvostaa sitä, mikä näkyy:
✔️ siivottu koti
✔️ vastatut sähköpostit
✔️ tehtävälistalta yliviivatut kohdat

M***a entä sitten se kaikki työ, joka tapahtuu näkymättömissä?

Ajattelu, suunnittelu, oivaltaminen, päätöksenteko ja vaikeiden tunteiden käsittely ovat myös työtä. Ja ne kuluttavat energiaa.

Mä oon havainnut itsessäni myös sen, että tämä ajattelu korostuu mulla näin kesäloman aikana

Moni saattaa jopa kokea syyllisyyttä siitä, ettei “saanut lomalla mitään aikaan”.

M***a entä jos saitkin?

☀️ Palautuit.
☀️ Nukuit.
☀️ Nauroit.
☀️ Olit läheisten kanssa.
☀️ Annoit aivoillesi tilaa hengittää.

Ehkä tarttis ajatella niin päin, ettei tärkein saavutus ei olekaan se, mitä saan tehtyä.

Ehkä tärkeintä on se, että saan itsesi palautumaan.

Hyvin palautunut ihminen ei oo laiska, vaan rakentaa voimavaroja kaikkea sitä varten, mitä elämä seuraavaksi tuo. Ja sehän tuo!!!!

Mitäs, jos laskisin tänä kesänä palautumisen ja nauttimisen aikaansaamiseksi?

Lähdetkö mukaan tähän leikkiin?

𝐊𝐮𝐢𝐧𝐤𝐚𝐬 𝐬𝐢𝐭𝐭𝐞𝐧 𝐤𝐚̈𝐯𝐢𝐤𝐚̈𝐚̈𝐧?

On aika jälleen riisua työvaatteet ja kertoa kuulumisia yksityiselämän puolelta. Viimeksi kerroin, kuinka upeaa oli saada eroprosessi päätökseen ja oivaltaa, että tämä kivulias prosessi oli paras matka ikinä!! Mä jopa kiitin exääni muutama viikko sitten, että halusi erota. En todellakaan kuvitellut, että koskaan tulisin häntä tästä kaikesta kiittämään, m***a niin vain kävi.

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni treffeillä viime syksynä Lahdessa, esityksen jälkeen. Näimme useamman kerran ja viestittelimme nelisen kuukautta päivittäin. Tulen muistamaan tämän ihmisen aina ja koko tämä ajanjakso on minulle valtavan merkittävä. Tutustuin itseeni ja opin todella paljon.

Olen myös kokenut 11 päivää kestävän rakkaustarinan, joka oli kuin elokuva.

Arvatkaapa mikä on yksi lempipuuhistani treffeillä? No tietenkin luonteenvahvuuksien bongailu itsestäni ja treffikumppaneista. Se on älyttömän mukavaa ja hyödyllistä puuhaa. Lisäksi olen saanut treffikumppanit tekemään Via Instituutin luonteenvahvuus-testin. Aiheesta on syntynyt huikeita keskusteluja.

Treffeillä hyödynnän lähes jokaista luonteenvahvuutta, m***a on ollut ilo havaita, että harkitsevaisuus, joka on minulla häntäpäässä, loistaa näissä tilanteissa. Treffitilanteiden TOP 5 on:
Uteliaisuus
Ystävällisyys
Harkitsevaisuus
Innokkuus
Huumorintaju

Ystävällisyys ja innokkuus kuuluvat ydin vahvuuksiini.

Nyt kaikki tekemään tieteellistä ilmaista testiä ja hyödyntämään vahvuuksia myös parisuhteessa tai deittimaailmassa.

Vietetään mahtava juhannus kaikilla vahvuuksilla!

𝐕𝐮𝐨𝐫𝐨𝐯𝐚𝐢𝐤𝐮𝐭𝐮𝐬 𝐞𝐢 𝐨𝐥𝐞 𝐩𝐞𝐡𝐦𝐞𝐚̈ 𝐡𝐨̈𝐦𝐩𝐩𝐚̈𝐭𝐚𝐢𝐭𝐨.
Se on työelämän kovinta ydintä.
Se on ilmainen investointi.

Me vietetään suurin osa valveillaoloajasta töissä.
Silti liian usein keskitytään siihen, miten tehdään enemmän –
eikä siihen, miten ollaan yhdessä.

Totuus on aika yksinkertainen:
ilmapiiri ratkaisee enemmän kuin halutaan myöntää.

👉 Turvallinen ilmapiiri → uskalletaan kysyä, ideoida, yrittää
👉 Kireä ilmapiiri → varotaan, pidetään ajatukset omana tietona

Ja siinä kohtaa myös ajattelu joko laajenee… tai kapenee.

Vuorovaikutus ei muutu itsestään.
Se rakentuu joka päivä, lause kerrallaan.

Pienet muutokset puheessa
→ selkeämpi ajattelu
→ paremmat päätökset
→ kovempi suorituskyky

Ei lisää työkaluja.
Ei lisää aikaa.
Vaan parempaa puhetta.

💬 Miten sinä omilla sanoillasi vaikutat tiimisi ilmapiiriin?

Onpas likaista puuhaa ja haiseepa pahalta!!!

Monelle meille on varmasti hoettu lapsina, ettei saa kehua itseään, koska se on ylimielistä. Olemme pienestä saakka oppineet siihen, että kehu tulee ulkopuolelta, ei itseltä. Tämä on johtanut siihen, että oma onnistuminen on tuntunut epäilyttävältä, jos sen on sanonut ääneen. Olemme siis oppineet tämän oman itsemme pienentämisen, vähättelyn ja onnistumisten piilottelun jo varhaisessa vaiheessa.
Tällä kasvatusmenetelmällä on myös suuret vaikutukset työelämään. Olemassa olevaa hyvää itsessä tulee pitää piilossa, itsestä ei pidä tehdä numeroa ja jos joku tulee kehumaan tulee palautetta ehdoitta kyseenalaistaa.
Ei siis ihme, että ”oma kehu haisee” on voimakas uskomus. Latinaksi löytyy antiikin Rooman ajoilta vastaava sanonta: laus propria sordet ”𝑂𝑚𝑎 𝑦𝑙𝑖𝑠𝑡𝑦𝑠 𝑜𝑛 𝑙𝑖𝑘𝑎𝑖𝑠𝑡𝑎."
Lyhyesti ja karskisti sanottuna, hyvien asioiden ääneen sanoittaminen muiden kuullen on siis likaista ja haisevaa puuhaa.

Nyt kannattaa ryhtyä rom***amaan toden teolla tätä karmeaa sanontaa! Lähde liikkeelle näin:
Kun puhut onnistumisestasi, osaamisesta, vahvuuksista poista lauseista pikku sanat
𝐦𝐞𝐥𝐤𝐨, 𝐚𝐢𝐤𝐚, 𝐢𝐡𝐚𝐧, 𝐤𝐚𝐢, 𝐞𝐡𝐤𝐚̈.
Lyhyitä sanoja, m***a suuret vaikutukset.

Suurelle osalle meistä, kehujen antaminen itselle aiheuttaa järjettömän määrän epämukavia tunteita. Se on surullista ja ihan älytöntä. Se vähentää valtavan paljon työelämän iloa, motivaatioita, intoa ja energiaa.

Kysynkin nyt, että miksi sinä haluat pitää tästä uskomuksesta vieläkin tiukasti kiinni? Olisiko aika päästää irti?

P.S. Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu ylimielisille, toisia ihmisiä väheksyville narsisteille.

Tämä ihmetyttää ja kummastuttaa:

Tutkimustuloksista huolimatta 𝐥𝐮𝐨𝐧𝐭𝐞𝐞𝐧𝐯𝐚𝐡𝐯𝐮𝐮𝐝𝐞𝐭 ja tieteellinen VIA-testi on monille täysin tuntematon.
Kouluttajana ja työnohjaajana olen itse käyttänyt paljon VIA-luonteenvahvuustestiä. Tein taannoin työelämän arvotestin ja oivalsin erään asian testistä.

Monet kysymykset viittasivat suoraan luonteenvahvuuksiin ja samoihin teemoihin:
uteliaisuuteen, luovuuteen, ystävällisyyteen, sinnikkyyteen, reiluuteen, yhteistyöhön, oppimisen iloon.

Toisin sanoen:
Arvoista kysyttäessä päädyttiin usein luonteenvahvuuksiin.

Silti törmään työssäni jatkuvasti samaan ilmiöön, etteivät monetkaan ole koskaan kuulleet VIA-luonteenvahvuuksista.
Eivätkä myöskään siitä, että niiden yhteyttä työelämään on tutkittu paljon.

Se on minusta rehellisesti sanottuna hieman absurdia, kun miettii, millaisia tutkimustuloksia on tiedossa. Tai siis toisaalta nimenomaan 𝐞𝐢 𝐨𝐥𝐞 tiedossa.

Mun yksi missioista on saada laajalti työelämään luonteenvahvuudet näkyväksi ja käyttöön.

Puhumme jatkuvasti osaamisesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista työelämässä.
Ja samaan aikaan kuitenkin yksi tutkituimmista tavoista tarkastella ihmisen luontaista potentiaalia ja vahvuuksia jää usein täysin sivuun.

Luonteenvahvuudet eivät ole vain “kiva itsearvio”.

Tutkimuksissa niiden käyttö työssä on yhdistetty mm.:

• parempaan työtyytyväisyyteen
• korkeampaan sitoutumiseen
• parempaan suoriutumiseen
• suurempaan merkityksellisyyden kokemukseen
• korkeamppan tuottavuuteen
• suurenpaan asiakastyytyväisyyteen

Silti ne näkyvät työelämäkeskustelussa yllättävän vähän.

Oma kokemukseni kouluttajana ja työnohjaajana on kirkas ja selkeä:

Kun ihminen tunnistaa omat luonteenvahvuutensa ja alkaa käyttää niitä tietoisesti työssään, jotain hyvin olennaista loksahtaa paikoilleen.

Työ ei muutu vain tehokkaammaksi.
Siitä tulee usein myös inhimillisempää, merkityksellisempää ja energisoivampaa.

Siksi väitän tämän aika suoraan:

Luonteenvahvuudet ovat yksi työelämän alihyödynnetyimmistä voimavaroista.

Oletko sinä törmännyt VIA-luonteenvahvuuksiin työelämässä?