Elämäsi Arki

Annetaan lasten olla lapsia.
Tutkia maailmaa ja omia rajoja.
Kokeilla ja testata.
Onnistumiset opettaa ja niin opettaa myös epäonnistumiset.
Kun aikuinen huolehtii tärkeimmät turvallisuusasiat, on lapsella mahdollisuus oppia - välillä kantapään kautta.

Jos lapsi ei kaadu kovassa vauhdissa, ei hän ymmärrä jatkossa hiljentää ajoissa.
Jos lapsi ei horppää vettä vääräänkurkkuun vedessä touhutessaan, ei hän opi terveellä tavalla "pelkäämään" vettä.
Jos hyppy korkealta ottaa jalkoihin, osaa hän ens kerralla hypätä hieman matalammalta.

Testaamalla se selviää!
Ei estetä, vaan luodaan lapsille turvalliset puitteet touhuta.

Tieto monesti lisää
ymmärrystä
vaihtoehtoja
voimavaroja
ja vähentää turhaa takkuamista. Ei tule taisteltua tuulimyllyjä vastaan ja pahennettua tilannetta, kun tietoa on toimia toisin ja asian kannalta paremmalla tavalla.
Vai onko näin?

Hermot menee, kun kaikki on levällään, liikaa hommaa, joka puolella tarpeita, liian vähän unta...
Tuu hakemaan inspistä ja konkreettisia keinoja arjen järjestelyyn ja selkeyttämiseen!
Täällä jaetaan parhaimmat vinkit ja vertaistuet vanhemmille ✌️
Ilmoittaudu vello.fi/elamasiarki tai viestillä, tai vaikka soita! Ei väliä, mikä vaan on sulle helpoin 😊

Pienemmistä huolehtiminen opettaa vastuunkantoa, kompromissien tekemistä, joustamista, huolehtimista, empatiaa... sekä antaa pystyvyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia. Lapset nauttivat siitä, kun saavat olla isoja ja ohjata pienempiään.
Isommat tarvitsevat myös omaa tilaa ja oikeuden kieltäytyä isosta vastuusta. Heidän tulee saada leikkiä rauhassa omia isompien juttuja ilman pienimmän seuraa.

Toisista huolehtiminen on tärkeä taito ja välillä on hyvä laittaa omia tarpeita sivuun yhteisen hyvän vuoksi. Tätä on hyvä treenata pienissä osissa jokaisen voimavaroja aistien.
Päävastuu on aina vanhemmilla, vaikka he eivät olisi paikalla. Isompia lapsia ei saa syyttää taaperon toilailuista.

Mites teillä, kuka vahtii ketä ja miten?

Huhtikuun Vauva-arjessa-tapaaminen 🩷
Torstaina 16.4. klo 14 Keskuskatu 13.

Mitä aiemmat kävijät ovat ryhmistä tuumanneet:
"Tapaamisessa hyvä runko m***a kiva kun oli rentoa vapaata keskustelua."
"Sain hyvän mielen mun ja poikien ihanasta läsnäolevasta kohtaamisesta."
"Saa myös henkilökohtaisia käytännön vinkkejä ja lopussa oli ihana vauvahierontahetki, joka tulee varmasti omaan arkeen mukaan."
"Pidin erityisesti sun omista vinkeiatä, jotka kokemuspohjalta todettu hyviksi, m***a joita ei kuule neuvolassa."
"Niin parasta vaan ku jaat tietoa!"
Ja myöhemmin yhden tapaamisen jälkeen sain vielä viestin, kun äiti oli alkanut toimia vauvansa kanssa eri tavalla tapaamisessa tapahtuneen oivalluksen kautta ja koki arjen "niin paljon helpommaksi":
"Ajattele kuinka merkityksellinen asia noin pieni oivallus ja sun ansioista 💗"

En kerro miten sun tulisi toimia vauvasi kanssa. Kerron miksi vauva käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, jotta sun on helpompi etsiä toimivat tavat teidän arkeen. Koet onnistuvasi ja osaavasi ja koet enemmän onnentunnetta vauvasi kanssa 🩷 Pääset helpommin vauvakuplaan ja saat ikimuistoisen, ihanan vauvavuoden!

Vapaaehtoisia on hankala saada, sillä kaikilla on omat menot ja "täytyy pitää kiinni rajoistaan, jotta jaksaa."
Kyläilyä ja yhdessä ajanviettämistä ei enää nähdä tärkeänä arvona, vaan itsensä kehittäminen, hemmottelu ja omat harrastukset täyttää ihmisten arjen.
Kaikki pienten lasten vanhemmat halutaan töihin ja se suunnitellaan toteutettavan poistamalla kotihoidontuki.

Omien rajojen puolustaminen ei saa olla muiden jyräämistä.
"Ne, jotka eivät pidä siitä, että pidät kiinni rajoistasi, on ennen hyötynyt sinusta." Niin... ihmisten kuuluukin hyötyä toisistaan - näin kärkkäästi sanottuna - ihminen on laumaeläin. Ehkä "hyötyjä" ei olekaan ilkeä, vaan ihan vain vuorovaikutusta, toistensa huomioimista ja tukemista odottava ihminen.
On taitolaji asettaa itsensä etusijalle polkematta toisia.

Maailmassa tarvitaan nyt paljon enemmän empatiaa ja yhteisöllisyyttä, toistemme puolesta tekemistä ja välillä myös toistemme vuoksi venymistä, kuin itsekeskeisyyttä.

Kyllä, on tilanteita, joissa ei tarvitse venyä muiden vuoksi. Ja on todella, todella paljon tilanteita, joissa muiden vuoksi venyminen on itsensäkin etu ja tuo itselle hyvää mieltä ja oloa. Sillä pohjimmiltaan ihminen on tarkoitettu olemaan toistensa kanssa, pitämään huolta toisistaan sekä elämään yhdessä ja usein juuri siitä syntyy onnellinen elämä.